Valoa pimeään

Lomalla ei tarvi tehdä mitään tähdellistä. 
Voi vaikka teipata tuikkuja sisustusteipillä :-D

Tupsukorva

...vaan ei korvat. Otetaanpa vähän taustaa... Viime syksynä ollessani Helsingissä viikon mittaisessa koulutuksessa, kulutin vähäistä vapaa-aikaani mittailemalla Helsingin katuja ja katsellen näyteikkunoita. Rovaniemeen verrattuna tarjonta on suuri, ja jo pelkästään kävellen tehty sight-seeing on mukavaa ajanvietettä. No miten se liittyy käsitöihin? Erään vaatekaupan näyteikkunassa (vaatekauppa ei ollut minkään ketjun eikä hinnatkaan sopineet ihan pikkukukkarolle) oli pelkkiä pipoja. Valkoisia, muistaakseni ihan vain joustavaa neulosta ilman palmikoita. Kaikissa erin värinen tupsu. Siitä sain jo silloin inspiraation tehdä samankaltaisia pipoja, DIY.  No nyt syksyn aikana kun näitä aloin puuhailla, värilliset tupsut eivät tuntuneetkaan sopivan suunnitelmiini. mie ostinki tekoturkista ja tein siitä tupsut!

 Dropsin Alpacaa kaksinkertaisena. Nelosen pyöröpuikot, tosi lyhkäset; oisko 35 senttiset?

Palmikko ihan perus, kolmisakarainen, ja väliin nurjia silmukoita. Vähän lörttö malli pipossa.

Vastoin tapojani, mutta lankana muovivillaa. Tuntui ihan hyvältä päässä, sanoi tyttölapsi. Hieman erilaisempi palmikko kuin ruskeassa pipossa, palmikko haarautuu keskeltä molemmille puolille säännöllisesti. Ja pyörönä samat kuin edellä.

Näyttää ilveksen korvalta. Ehkä vielä musta pipo tekeille...

Myyntiin tai lahjaksi nämäkin.

Ja älkää peljästykö: ei ole todellakaan tarvetta vielä Y-tunnukseen ;-)

Peltiä

...ainakin melkein. Huopuvasta villasta olen kahta mieltä: ihan hauskoja toteutuksia siitä saadaan aikaan, mutta toisaalta lopputulos voi olla hyvinkin arvelluttava. Ainakin kooltaan. Tosin käsissä nämä tuntuva ihan hyviltä ja voi näillä ihan yhtä tarkasti puuhastella talvipuuhia kuin perus kintaillakin.

Lisäksi sain taas muutaman napin kulutettua, sekä pätkän hopealankaa. Malli ei ole suinkaan omaa keksintöäni, vaan inspiraatioita on löytynyt sieltä sun täältä blogimaailmasta. Kaikki yhtä innoittavia!

Suojaa sormille

Dilemma. Mulla on kotona itellä hirmuisen rumia patalappuja ja -kintaita. Saatan joskus olla huono keskittymään kokonaisuuteen, esimerkiki tilaan puuvillakangasta, kun se on nättiä, vaikka olen aikeissa tilata trikoota. Nyt tässä ikäänkuin vahinko kääntyi onneksi: saan rumien kintaiden ja lappujen tilalle nätit eikä vahinkotilauskaan harmita. 

 

Paitsi, että nämä ovat menossa myyjäisiin... Alkutilanteessa siis ollaan. Mulla on rumia pannulappuja.

Päänpeitettä

Pipotehtaalta päivää! Mulle trikoopipojen ompeleminen on jotenki intohimo. Kaksisiahan tai haastavia käsitöitä nämä eivät ole, mutta joskus on mukava tehdä vaan sarjana jotain. Mulla ei oo edes saumuria, joten aikaan näiden tekemiseen menee periaatteessa tuplamäärä, mutta ei haittaa. Näitä tehdään silloin, kun ei jaksa ajatella, ei huvita tehdä muuta ja kotiin on tervetullutta kaaos, jota pipojen ompeleminen toisinaan edellyttää. Kankaat pipoihin ostan yleensä Eurokankaasta tai tilaan.

 Tuli myös pantoja. Mustat on vielä ompelematta.

Jämäpaloista laatikkopipoja pikkupäille

 

Työmiehille konepipoja.

Pirteää satumaisemaa pikkupäille.

 

Heppakuosia isoillle ja pienille heppahulluille.

 

Villeille ja viekkaille.

 

Hienostelua hienohelmoille napein ja satiininauhoin sekä paljetein.

 

Tähtiä staroille.

Myyjäisiin nämä matkaavat. Enempää en aio tehdä, mutta vannomatta paras. Nyt on erityisesti heppakuosi ollut suosittua, joten sitä on mennyt ilman myyjäisiäkin.

Syksyn satoa

On täällä tehty. Mutta ko tämä polkkaaminen on se kaikista vaikein tehtävä tässä tarjolle asettamisessa. Tabletilla tehdään muuten kaikki tietotekninen askar varsinkin, kun opiskeluun liittyvää ei enää (tällä hetkellä) ole. Vanha tietokonerukka ei enää jaksa samaan tahtiin kuin kirjoittajansa, joten kirjoittajan kärsivällisyys ei riitä odottelemaan, että koneriepu yltää vaadittaviin suorituksiin. Nyt kuitenkin kärsivällisyyden täytyy taipua.

Sukkaa on pukannu.

Malli: Lauralta
Lanka: Voi kun taas muistaisi... Mutta seiskaveikan vahvuista ja Lankamaailmasta
Puikot: kakkosta kolmosta

Näiden tekeminen oli aika mukavaa. Koukuttavaa, mutta toisaalta ei liian haasteellista esim. pimeä- tai tv-neuleeksi. Ja omaan makuun sopivan pelkistetty, ei liian klumeluuri palmikko.

Mutta on tullut vähän fiinimpääkin sukkaa. No ei ehkä väriltään, mutta kuvioltaan. Meillä oli kolmen sukupolven langanvärjäyssessio juhannuksen aikaan mökillä. Äiti, minä ja lapsoseni mökkeilimme ja olimme jo aikoja sitten suunnitelleet värjäävämme lankoja. Lapset innostuivat myös. Kuusivuotias poikalapsi keräsi mieluusti erilaisia värin lähteitä ja toimi tietysti patamestarina. Kahdentoista vanha tyttölapsi puolestaan teki omat värjäksensä omiin lankoihinsa.

Malli: En tiedä nimeä, mutta itse sanon prinsessapitsiksi ;-)

Lanka: Vitivalkoista Nallea, josta selvästikin kuultaa kuusenhavujen, horsman, niittyleinikin sun muitten kirjava värimaailma...

Puikot: kakkosta kolmosta edelleen, en muista enkä pidä sukkapuuhissa niin tärkeänä edes painaa mieleen

Lankojen värjäys on kyllä mukavaa, mutta hirveästi en näistä luonnon murretuista väreistä välitä. Liian pliisuja minun makuuni. Enempi tykkään muusta värjäysmateriaalista: elintarvikeväri, marjat, porkkana, Cool Aid,... Niillä on helpompi tehdä pätkärääkättyä lankaa ja liukuvärikokeiluja.