maanantai 17. kesäkuuta 2013

Table

Lauantai-iltapäivän ratoksi käytiin erään pikkuneidin synttäreillä. Ja voi apua, mikä sohvapöytä heillä 
olikaan!! Ei muuta kuin lauantai-iltana hieman ennen 18 kiertelemään juhlavaatteeissa paikallisia rautakauppoja. Eurolavoja kiitos peräkontillinen!



No kyseessä ei kuitenkaan ole eurolava, vaan ihan feikki, ja sehän tarkoittaa sitä, että lavat eivät ole standardimittaisia. Mutta ei mua haittaa!


Sitten mie sahasin. Keskeltä vaan halki, sillä toinen lava oli paljon erin kokoisempi kuin tämä, eli ne eivät sopineet lainkaan keskenään yhteen. Siitä keksitään jotain muuta.


Pinotexia pintaan. Tai en mie kattonu, mitä lajia se oli. Valkoista kumminki.


Lasi pintaan...


...renkaat alle...

...ja Kastehelmet esille. Kas noin.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tarzanmekko ja muita oNpeluksia

 Kauan on kaapissani marinoitunut kuvan kangas. Tämäkin on joskus Eurokankaan palalaarista kaivettu. Kankaasta olen tehnyt jos takkimekon (tai mikähän se nyt onkaan nimeltään sellainen mekko, joka näyttää takilta?). Se on kuitenkin kaapissa ollut pitkään käyttämättömänä. En oikein ole omaksunut sitä itselleni sopivaksi vaatteeksi.

Parin viikon kuluttua on yhdet kemut tulossa, joten ajattelin tekaista sinne itselleni mekkosen, kun tuota kangastakin on (vielä olisi yhteen trikoovaatteeseen ja ainakin kahteen paitapuseroon). Tyttölapsoseni nimesi mekon Tarzan -mekoksi ehkä juurikin tuon toispuolisen olkaimen vuoksi. Juhliin on tulossa myös rakas ystäväni, joka hiljattain valmistui "ompelijattareksi". Mekosta en hänelle vielä mitään kertonut (yleensä pyydän ammattilaisen konsultaatiota), enkä ehkä kehtaa kertoakaan syystä, että: 

A) Mekon helma on ompelematta ja ajattelin jättää sen myös ompelematta, sillä vuorikangasta en halua laittaa, mutta en myöskään halua saumaa helmaa. Jospa silittäisin sen kiinni; onko edes mahdollista)
B) En ole piirtänyt kaavoja mekkoon, vaan "leikkasin kankaan ylleni". Alla olevassa paperin palassa näkyy mitat, jonka mukaan kankaan leikkelin. 
C) Mekon takahelma näkyy kivasti nousevan ainakin kuvan perusteella pyrstötähden päälle, toivottavasti kuva vain vääristää ;-)


Jostain syystä leikkaan aina liian isot kankaat itselleni. Nytkin kävi niin, että jouduin moneen kertaan vielä vetoketjunkin ompelun jälkeen kaventamaan sivusaumoista. Muotoleikkauksia ja -saumoja tein sitä mukaa, mikä viisaimmalta näytti.


Jostakin oli jäänyt juuri pöksyjen verran paksua trikookangasta, joten tekaisin sporttisemmat caprit. Kuvassa nämä kyllä näyttävät lähinnä kalsareilta, mutta tdellisuudessa näissä on hieman pussille menevät lahkeet, saakutin tiukat pohjeresorit ja löksöttävä peppuosa. Sporttiset ovat, näkeehän sen...

Meillä satoi eilen näin isoja rakeita. Isoja ja jäisiä, ei mitään pikku helmiä. Näitä kun iskeytyi paljaalle iholle muutama, niin voi sanoa, että kylläpä tuntui!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Spagetin työstämistä


Rovaniemi ei koreile lankakauppojen määrällä. Yksi jos toinen loppuu, tai vaihtaa brändiä. Niin kävi nytkin. Keskustassa sijaitseva miltei historiallinen lankakauppa tekee loppuunmyyntiään, ja tuotteet ovat olleet alennuksessa. No kudettahan sieltä piti ensialkuun käydä hakemassa; ensin 2 rullaa, kolmas, ja neljäs, ja pirulainen viideskin täytyi, kun kesken loppuivat.


No rinkulamattohan siitä sitten tuli. Ohjetta en nyt sähköisenä löytänyt, mutta tämä oli jonkun Kotivinkin tai Kotilieden viime vuosien numerossa. Etsiskelyllä varmasti netistäkin löytyy. Tyttölapsosen huoneeseen tätä suunniteltiin, mutta kun hetken aikaa tuumailin, päätin, että laitan sen minun ja mieheni makuuhuoneeseen siitä syystä, että siellä ei KUKAAN kävele kengät jalassa. Ainakaan minun tietämättäni. Tai ainakaan jälkiä jättämättä.


Mukavahan tätä oli virkata. 8 mm:n puikolla tekeminen tosin onkin verrattain raskasta puuhaa, joten kovin montaa tuntia tätä ei voinut kerrallaan tehdä. Tosin rullassa ei kauaa mennytkään, ja nehän loppuivat aina kesken... Kädentaitomessuilta ostin huhtikuussa myös samanmoista kudetta, joka oli tajoushintaista; muistaakseni 5 euroa kilolta. No alettuani mattoa tekemään ymmärsin, miksi se oli tarjoushintaista. Se pölisi niin paljon, että sitä saattoi tehdä vain ulkona. Lisäksi kude oli vyyhdeillä, joten se täytyi keriä kerälle. Ulkona. Ja sitten kun kerät olivat valmiit, niiden laatu oli keskenään erilaista: yksi kerä oli kiiltävä, yksi oli matta ja yksi sisälsi solmuja. Matto kelpuutettiin katetulle terassille, jossa se ei enää pölise, kuteen erot eivät näy ja pehmentää pikkupikku varpaat kovalla terassilaudalla.