Kauan on kaapissani marinoitunut kuvan kangas. Tämäkin on joskus Eurokankaan palalaarista kaivettu. Kankaasta olen tehnyt jos takkimekon (tai mikähän se nyt onkaan nimeltään sellainen mekko, joka näyttää takilta?). Se on kuitenkin kaapissa ollut pitkään käyttämättömänä. En oikein ole omaksunut sitä itselleni sopivaksi vaatteeksi.
Parin viikon kuluttua on yhdet kemut tulossa, joten ajattelin tekaista sinne itselleni mekkosen, kun tuota kangastakin on (vielä olisi yhteen trikoovaatteeseen ja ainakin kahteen paitapuseroon). Tyttölapsoseni nimesi mekon Tarzan -mekoksi ehkä juurikin tuon toispuolisen olkaimen vuoksi. Juhliin on tulossa myös rakas ystäväni, joka hiljattain valmistui "ompelijattareksi". Mekosta en hänelle vielä mitään kertonut (yleensä pyydän ammattilaisen konsultaatiota), enkä ehkä kehtaa kertoakaan syystä, että:
A) Mekon helma on ompelematta ja ajattelin jättää sen myös ompelematta, sillä vuorikangasta en halua laittaa, mutta en myöskään halua saumaa helmaa. Jospa silittäisin sen kiinni; onko edes mahdollista)
B) En ole piirtänyt kaavoja mekkoon, vaan "leikkasin kankaan ylleni". Alla olevassa paperin palassa näkyy mitat, jonka mukaan kankaan leikkelin.
C) Mekon takahelma näkyy kivasti nousevan ainakin kuvan perusteella pyrstötähden päälle, toivottavasti kuva vain vääristää ;-)
Jostain syystä leikkaan aina liian isot kankaat itselleni. Nytkin kävi niin, että jouduin moneen kertaan vielä vetoketjunkin ompelun jälkeen kaventamaan sivusaumoista. Muotoleikkauksia ja -saumoja tein sitä mukaa, mikä viisaimmalta näytti.
Jostakin oli jäänyt juuri pöksyjen verran paksua trikookangasta, joten tekaisin sporttisemmat caprit. Kuvassa nämä kyllä näyttävät lähinnä kalsareilta, mutta tdellisuudessa näissä on hieman pussille menevät lahkeet, saakutin tiukat pohjeresorit ja löksöttävä peppuosa. Sporttiset ovat, näkeehän sen...
Meillä satoi eilen näin isoja rakeita. Isoja ja jäisiä, ei mitään pikku helmiä. Näitä kun iskeytyi paljaalle iholle muutama, niin voi sanoa, että kylläpä tuntui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti