Neulojan sairastupa

Joulu on perinteisesti vietetty Petterin aputyttönä punanenineen, eli vuoteen omana puikkoja kilkuttaen. Ja samalla testiä, josko vihdoin onnistuisi puhelimella polkkaaminen.

West and east

Tähtiteemaa

Vanhoja mummoja...

 

Eurokankaasta ostan yleensä löytöjä palalaarista. Tarkoitan siis heräteostokset. Joskus harvoin lähen oikeasti ostamaan jotain tarvitsemaani. Tällä kertaa kävi niin, että löysin herätteenä pakkakangasta, ja peräti kaksi erilaista, joita oli pakko ostaa ja niille oli jopa visio valmiina.

Inhoan pimeää. Inhoan salamavaloa. Mutta eipä väsytä. Ekaan kertaan moneen vuoteen.

Jämäpalat hyödyksi

Pope

Minulla on olohuoneessa kukan "korokkeena" rottinkinen eväslaatikko. 

Pitkästä, todella pitkästä aikaa katsoin sen sisälle, mitä 

siellä mahtoi olla. 

Villaiset vaippapöksyt, sanomalehti kuopuksen syntymäpäivältä, kankaisia sydämiä, ja nämä paavin päähineet.

Ajankohta näiden tekemiselle on  ollut vuoden 2007 syksyllä tai 2008 talvella. Jostain syystä olen ne sinne eväslaatikkoon ne laittanut, vaikken koskaan siellä väkerryksiäni säilytäkään.

Valkoinen näkyy olevan hahtuvalankaa, ja kevyesti huovutettuna. Lisäksi siinä on muoto-ompeleet, kun laatikkomainen paavinpäähinehän tästä tahtoo muuten tulla. Punanen voisi olla esimerkiksi Huopasen tyylistä lankaa, sillä huovutettu pinta on kovin epätasaista, vaikka sileää neuletta onkin. Molemmissa on lisäksi kirjailtu koukeroita ikään kuin elävöittääkseen kokonaisuutta.

Malli on siis pipojen ikäinen, piparkakuilla herkutteleva nuori herra.

Valoa pimeään

Lomalla ei tarvi tehdä mitään tähdellistä. 
Voi vaikka teipata tuikkuja sisustusteipillä :-D

Tupsukorva

...vaan ei korvat. Otetaanpa vähän taustaa... Viime syksynä ollessani Helsingissä viikon mittaisessa koulutuksessa, kulutin vähäistä vapaa-aikaani mittailemalla Helsingin katuja ja katsellen näyteikkunoita. Rovaniemeen verrattuna tarjonta on suuri, ja jo pelkästään kävellen tehty sight-seeing on mukavaa ajanvietettä. No miten se liittyy käsitöihin? Erään vaatekaupan näyteikkunassa (vaatekauppa ei ollut minkään ketjun eikä hinnatkaan sopineet ihan pikkukukkarolle) oli pelkkiä pipoja. Valkoisia, muistaakseni ihan vain joustavaa neulosta ilman palmikoita. Kaikissa erin värinen tupsu. Siitä sain jo silloin inspiraation tehdä samankaltaisia pipoja, DIY.  No nyt syksyn aikana kun näitä aloin puuhailla, värilliset tupsut eivät tuntuneetkaan sopivan suunnitelmiini. mie ostinki tekoturkista ja tein siitä tupsut!

 Dropsin Alpacaa kaksinkertaisena. Nelosen pyöröpuikot, tosi lyhkäset; oisko 35 senttiset?

Palmikko ihan perus, kolmisakarainen, ja väliin nurjia silmukoita. Vähän lörttö malli pipossa.

Vastoin tapojani, mutta lankana muovivillaa. Tuntui ihan hyvältä päässä, sanoi tyttölapsi. Hieman erilaisempi palmikko kuin ruskeassa pipossa, palmikko haarautuu keskeltä molemmille puolille säännöllisesti. Ja pyörönä samat kuin edellä.

Näyttää ilveksen korvalta. Ehkä vielä musta pipo tekeille...

Myyntiin tai lahjaksi nämäkin.

Ja älkää peljästykö: ei ole todellakaan tarvetta vielä Y-tunnukseen ;-)

Peltiä

...ainakin melkein. Huopuvasta villasta olen kahta mieltä: ihan hauskoja toteutuksia siitä saadaan aikaan, mutta toisaalta lopputulos voi olla hyvinkin arvelluttava. Ainakin kooltaan. Tosin käsissä nämä tuntuva ihan hyviltä ja voi näillä ihan yhtä tarkasti puuhastella talvipuuhia kuin perus kintaillakin.

Lisäksi sain taas muutaman napin kulutettua, sekä pätkän hopealankaa. Malli ei ole suinkaan omaa keksintöäni, vaan inspiraatioita on löytynyt sieltä sun täältä blogimaailmasta. Kaikki yhtä innoittavia!

Suojaa sormille

Dilemma. Mulla on kotona itellä hirmuisen rumia patalappuja ja -kintaita. Saatan joskus olla huono keskittymään kokonaisuuteen, esimerkiki tilaan puuvillakangasta, kun se on nättiä, vaikka olen aikeissa tilata trikoota. Nyt tässä ikäänkuin vahinko kääntyi onneksi: saan rumien kintaiden ja lappujen tilalle nätit eikä vahinkotilauskaan harmita. 

 

Paitsi, että nämä ovat menossa myyjäisiin... Alkutilanteessa siis ollaan. Mulla on rumia pannulappuja.

Päänpeitettä

Pipotehtaalta päivää! Mulle trikoopipojen ompeleminen on jotenki intohimo. Kaksisiahan tai haastavia käsitöitä nämä eivät ole, mutta joskus on mukava tehdä vaan sarjana jotain. Mulla ei oo edes saumuria, joten aikaan näiden tekemiseen menee periaatteessa tuplamäärä, mutta ei haittaa. Näitä tehdään silloin, kun ei jaksa ajatella, ei huvita tehdä muuta ja kotiin on tervetullutta kaaos, jota pipojen ompeleminen toisinaan edellyttää. Kankaat pipoihin ostan yleensä Eurokankaasta tai tilaan.

 Tuli myös pantoja. Mustat on vielä ompelematta.

Jämäpaloista laatikkopipoja pikkupäille

 

Työmiehille konepipoja.

Pirteää satumaisemaa pikkupäille.

 

Heppakuosia isoillle ja pienille heppahulluille.

 

Villeille ja viekkaille.

 

Hienostelua hienohelmoille napein ja satiininauhoin sekä paljetein.

 

Tähtiä staroille.

Myyjäisiin nämä matkaavat. Enempää en aio tehdä, mutta vannomatta paras. Nyt on erityisesti heppakuosi ollut suosittua, joten sitä on mennyt ilman myyjäisiäkin.

Syksyn satoa

On täällä tehty. Mutta ko tämä polkkaaminen on se kaikista vaikein tehtävä tässä tarjolle asettamisessa. Tabletilla tehdään muuten kaikki tietotekninen askar varsinkin, kun opiskeluun liittyvää ei enää (tällä hetkellä) ole. Vanha tietokonerukka ei enää jaksa samaan tahtiin kuin kirjoittajansa, joten kirjoittajan kärsivällisyys ei riitä odottelemaan, että koneriepu yltää vaadittaviin suorituksiin. Nyt kuitenkin kärsivällisyyden täytyy taipua.

Sukkaa on pukannu.

Malli: Lauralta
Lanka: Voi kun taas muistaisi... Mutta seiskaveikan vahvuista ja Lankamaailmasta
Puikot: kakkosta kolmosta

Näiden tekeminen oli aika mukavaa. Koukuttavaa, mutta toisaalta ei liian haasteellista esim. pimeä- tai tv-neuleeksi. Ja omaan makuun sopivan pelkistetty, ei liian klumeluuri palmikko.

Mutta on tullut vähän fiinimpääkin sukkaa. No ei ehkä väriltään, mutta kuvioltaan. Meillä oli kolmen sukupolven langanvärjäyssessio juhannuksen aikaan mökillä. Äiti, minä ja lapsoseni mökkeilimme ja olimme jo aikoja sitten suunnitelleet värjäävämme lankoja. Lapset innostuivat myös. Kuusivuotias poikalapsi keräsi mieluusti erilaisia värin lähteitä ja toimi tietysti patamestarina. Kahdentoista vanha tyttölapsi puolestaan teki omat värjäksensä omiin lankoihinsa.

Malli: En tiedä nimeä, mutta itse sanon prinsessapitsiksi ;-)

Lanka: Vitivalkoista Nallea, josta selvästikin kuultaa kuusenhavujen, horsman, niittyleinikin sun muitten kirjava värimaailma...

Puikot: kakkosta kolmosta edelleen, en muista enkä pidä sukkapuuhissa niin tärkeänä edes painaa mieleen

Lankojen värjäys on kyllä mukavaa, mutta hirveästi en näistä luonnon murretuista väreistä välitä. Liian pliisuja minun makuuni. Enempi tykkään muusta värjäysmateriaalista: elintarvikeväri, marjat, porkkana, Cool Aid,... Niillä on helpompi tehdä pätkärääkättyä lankaa ja liukuvärikokeiluja.

Table

Lauantai-iltapäivän ratoksi käytiin erään pikkuneidin synttäreillä. Ja voi apua, mikä sohvapöytä heillä 

olikaan!! Ei muuta kuin lauantai-iltana hieman ennen 18 kiertelemään juhlavaatteeissa paikallisia rautakauppoja. Eurolavoja kiitos peräkontillinen!

No kyseessä ei kuitenkaan ole eurolava, vaan ihan feikki, ja sehän tarkoittaa sitä, että lavat eivät ole standardimittaisia. Mutta ei mua haittaa!

Sitten mie sahasin. Keskeltä vaan halki, sillä toinen lava oli paljon erin kokoisempi kuin tämä, eli ne eivät sopineet lainkaan keskenään yhteen. Siitä keksitään jotain muuta.

Pinotexia pintaan. Tai en mie kattonu, mitä lajia se oli. Valkoista kumminki.

Lasi pintaan...

...renkaat alle...

...ja Kastehelmet esille. Kas noin.

Tarzanmekko ja muita oNpeluksia

 Kauan on kaapissani marinoitunut kuvan kangas. Tämäkin on joskus Eurokankaan palalaarista kaivettu. Kankaasta olen tehnyt jos takkimekon (tai mikähän se nyt onkaan nimeltään sellainen mekko, joka näyttää takilta?). Se on kuitenkin kaapissa ollut pitkään käyttämättömänä. En oikein ole omaksunut sitä itselleni sopivaksi vaatteeksi.

Parin viikon kuluttua on yhdet kemut tulossa, joten ajattelin tekaista sinne itselleni mekkosen, kun tuota kangastakin on (vielä olisi yhteen trikoovaatteeseen ja ainakin kahteen paitapuseroon). Tyttölapsoseni nimesi mekon Tarzan -mekoksi ehkä juurikin tuon toispuolisen olkaimen vuoksi. Juhliin on tulossa myös rakas ystäväni, joka hiljattain valmistui "ompelijattareksi". Mekosta en hänelle vielä mitään kertonut (yleensä pyydän ammattilaisen konsultaatiota), enkä ehkä kehtaa kertoakaan syystä, että: 

A) Mekon helma on ompelematta ja ajattelin jättää sen myös ompelematta, sillä vuorikangasta en halua laittaa, mutta en myöskään halua saumaa helmaa. Jospa silittäisin sen kiinni; onko edes mahdollista)

B) En ole piirtänyt kaavoja mekkoon, vaan "leikkasin kankaan ylleni". Alla olevassa paperin palassa näkyy mitat, jonka mukaan kankaan leikkelin. 

C) Mekon takahelma näkyy kivasti nousevan ainakin kuvan perusteella pyrstötähden päälle, toivottavasti kuva vain vääristää ;-)

Jostain syystä leikkaan aina liian isot kankaat itselleni. Nytkin kävi niin, että jouduin moneen kertaan vielä vetoketjunkin ompelun jälkeen kaventamaan sivusaumoista. Muotoleikkauksia ja -saumoja tein sitä mukaa, mikä viisaimmalta näytti.

Jostakin oli jäänyt juuri pöksyjen verran paksua trikookangasta, joten tekaisin sporttisemmat caprit. Kuvassa nämä kyllä näyttävät lähinnä kalsareilta, mutta tdellisuudessa näissä on hieman pussille menevät lahkeet, saakutin tiukat pohjeresorit ja löksöttävä peppuosa. Sporttiset ovat, näkeehän sen...

Meillä satoi eilen näin isoja rakeita. Isoja ja jäisiä, ei mitään pikku helmiä. Näitä kun iskeytyi paljaalle iholle muutama, niin voi sanoa, että kylläpä tuntui!

Spagetin työstämistä

Rovaniemi ei koreile lankakauppojen määrällä. Yksi jos toinen loppuu, tai vaihtaa brändiä. Niin kävi nytkin. Keskustassa sijaitseva miltei historiallinen lankakauppa tekee loppuunmyyntiään, ja tuotteet ovat olleet alennuksessa. No kudettahan sieltä piti ensialkuun käydä hakemassa; ensin 2 rullaa, kolmas, ja neljäs, ja pirulainen viideskin täytyi, kun kesken loppuivat.

No rinkulamattohan siitä sitten tuli. Ohjetta en nyt sähköisenä löytänyt, mutta tämä oli jonkun Kotivinkin tai Kotilieden viime vuosien numerossa. Etsiskelyllä varmasti netistäkin löytyy. Tyttölapsosen huoneeseen tätä suunniteltiin, mutta kun hetken aikaa tuumailin, päätin, että laitan sen minun ja mieheni makuuhuoneeseen siitä syystä, että siellä ei KUKAAN kävele kengät jalassa. Ainakaan minun tietämättäni. Tai ainakaan jälkiä jättämättä.

Mukavahan tätä oli virkata. 8 mm:n puikolla tekeminen tosin onkin verrattain raskasta puuhaa, joten kovin montaa tuntia tätä ei voinut kerrallaan tehdä. Tosin rullassa ei kauaa mennytkään, ja nehän loppuivat aina kesken... Kädentaitomessuilta ostin huhtikuussa myös samanmoista kudetta, joka oli tajoushintaista; muistaakseni 5 euroa kilolta. No alettuani mattoa tekemään ymmärsin, miksi se oli tarjoushintaista. Se pölisi niin paljon, että sitä saattoi tehdä vain ulkona. Lisäksi kude oli vyyhdeillä, joten se täytyi keriä kerälle. Ulkona. Ja sitten kun kerät olivat valmiit, niiden laatu oli keskenään erilaista: yksi kerä oli kiiltävä, yksi oli matta ja yksi sisälsi solmuja. Matto kelpuutettiin katetulle terassille, jossa se ei enää pölise, kuteen erot eivät näy ja pehmentää pikkupikku varpaat kovalla terassilaudalla.

Riikinkukkosia vai -kanasia?

 Mie olen ommellut. Ostin Eurokankaan palalaarista alle viiden euron palasen, kietaisin kankaan ylleni, leikkasin kädentiet ja ompelin. Tai onpelin helman kieroudesta päätellen... Helppoa kuin mikä. Ylhäältä etu- ja takakappaleisiin ompelin vielä taitteet, joiden sisälle pujottelin satiininauhaa mekon "yllesitomista varten". Peilistä katsottuna mekko näytti yöpaidalta, joten välttääkseni näyttämästä yöpaitasillaan kulkevasta maatuskalta laitoin vyötärölle vielä kaistaleen kankasta kujaksi, johon laitoin vielä satiiniauhaa.

 Tuiman on kukot näköisiä. Tai voihan ne olla kanojakin. Onneksi on pinkki tausta, että vähän pehmentää tunnelmaa. Oletteko ajatelleet, miksi kutsutaan naarasriikinkukkoja? Mie en ole varsinaisesti ajatellut ennen tätä. Täytyypä ottaa selvää... Tai sitten nokikanauros? Mikäs se on nimeltään?

Tuoreet kuusenneulaset on kyllä niin soman värisiä, että täytyypä alkaa hankkia samansävyistä sukkalankaa...

Paluu tulevaisuuteen

Hei, olen mie olemassa edelleen!! Kevään on täyttänyt ihan muut kuin käsityöjutut: erityispedagogiikan perusopintojen viimeistelyä (nyt on opiskelublääh saavutettu), elämäntaparemonttia aloiteltu (eihän ole väärin repsahtaa, jos siitä taas noustaan, eihän?), aloe -juttuja sun muuta. No vähän käsitöitäkin.

Mutta mie sain tällaisen ihanan jutun! Mun eka blogitunnustus!!!

Kiitos PinkParsley !!!

Täytyypä itsekin alkaa uusi katselmus blogistaniassa. Tähän mennessä seuraamani ovat kyllä aikalailla niitä yksiä ja samoja, joita olen jo vuosien ajan käynyt seuraamassa enempi tai vähempi aktiivisesti. 

Mutta on täällä jotain aiheeseenkin liittyvää valmistunut. Nimittäin lapaset. No jostain syystä tykkään keväisin ja kesäisin tehdä lapasia. Näitä kyllä suunnittelin tekeväni jo kauan sitten. No, niin kauan kun näitä on blogimaailmassa näkynyt. 

Maatuskalapaset, joihin ohje löytää ainakin täältä. Maatuskat on jotenki ihana juttu kuoseissa, olipa kyseessä neule tai kangas. Yhden version olen aloittanut jo joskus talvella, mutta niistä tuli aivan HIRVEÄT! Valkoisella pohjalla räikeän kirjavaa pätkärääkättyä lankaa, joka todennäköisesti olisi vanuttunut käytössä entistä karseamman näköiseksi. Se meni purkuun, ja sitten syntyi tällaiset. Väri miellyttää kyllä omaa silmääni, mutta jotenkin tuo turkoosi taitaa vähän vääristyä tässä. Tai sitten todellisuudessa turkoosi näyttää vitivalkoisen rinnalla todellakin tältä. No tiiä häntä, kun ei häntäkään tiiä. Eli näihin on siis käytetty vitivalkoista ja turkoosia Nallukkaa, jonkun aikakauden vuosikertaa.

Vaikka viimeiset kuvat on harmaita, toukokuun sää on Rovaniemellä ollut kerrassaan loistava. Odotetaan samaa koko kesälle. Hyviä käsityösäitä kaikille!!