lauantai 23. helmikuuta 2013

Viivästynyttä lupausta

Ystävälle tehdyt tilaustyösukat. Kahta eri palmikkotyyliä ja pituus polven alapuolelle. Pyyntö on tullut jo lokakuussa (köh), mutta useista eri syistä en ole niitä saanut aiemmin tehtyä: on ollut kiirettä, on väsyttänyt, on ollut kivaa, on ollut muita tilaustöitä, on ollut sitä ja tätä. No, itseasiassa aloitin ensimmäisiä versioita kyllä tekemään jo heti pyynnön tultua, mutta tyhmyyksissäni en käyttänytkään normaalipuikkoja, joita yleensä Nallen vahvuisessa käytän, vaan valitsinkin seuraavan koon puikot ajatuksella, että palmikosta tulee nätimpi. No se versio meni purkuun, kun se oli aivan lörö! No mutta katsokaapa, kylläpä näistäkin näkyy kivasti tuo pingotuspahvi läpi, eli harvaa on!

Jostain kumman syystä minulla tulee tiimalasi kantapäähän melkein aina reikä siihen viimeiseen edestakaisin silmukkaan, kun aletaan taas normaalisti neuloa. Ja erityisesti silloin, kun neulon sukan varpaista aloittaen. En ole vielä keksinyt syytä tähän, enkä myöskään keinoa ratkaista ongelmaa. On kiristetty silmukkaa (ja hampaita), olen neulonut juuri sen ongelmasilmukan kiertäen oikein, mutta reikä on ja pysyy. Onko teillä tällaisia jumiutuneita kohtia, joissa ongelma tuntuu pysyvän?

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Uuden aikakauden alku

Kuulostaa tietysti tylsältä, mutta minulle tämä on uutta; blogin kirjoittaminen. Tai no ei sekään ihan ennen kokematonta ole, sillä aiemmin olen kyllä opiskeluuni liittyen blogia kirjoittanut, ja nyt aion lisäksi työhöni liittää blogin avulla tapahtuvan toiminnan. Mutta tällainen tärkeiden ja mieluisten asioiden ikuistaminen sähköiseksi sanan helinäksi on ollut mielessä jo pitkään; olisiko ollut vuosi 2006, kun olen ensimmäiset käsityöaiheiset blogit löytänyt (voin jossain vaiheessa tehdä postauksen siitä, mitä blogeja olen sivusta seurannut kaikki nämä vuodet), mutta nyt vasta oma toimintani ulottui sille asteelle,että sain blogin perustettua.

Mitä sitten teen? No melkeinpä mitä tahansa käsitöitä. Sukat ja lapaset ovat mieluisimpia, mutta kyllä ompelukin silloin tällöin kiinnostaa lopputuloksesta huolimatta. Apinoin, luon itse, muuntelen; ihan kuten jokainen käsityön harrastaja. Mutta: koska suutarin lapsellakaan ei ole kenkiä, myös omat lapseni ja itse kuljen useimmiten jonkun muun tekemissä sukissa.

Teenkö mitään muuta? No teen. Luen blogeja PÄIVITTÄIN, toimin lasteni hovikuskina, yritän harrastaa riittävän määrän terveysliikuntaa sekä muita elämän terveellisyyksiä, käyn töissä, olen itseni mielestä loistava valokuvaaja. Ja vaimo.

Paljon mahtuu elämään. Mutta käsitöille on aina liian vähän aikaa. 

Virkattu kisu esimerkiksi on häikäilemätön apinointi. Ystäväni oli taannoin ostanut suomalaisen klassikkotekstiilialan tekemän kissan hyllynsä somisteeksi ja uhosin tekeväni täsmälleen samanlaisen. En vain valitettavasti löytänyt tämän M-kirjaimella alkavan konsernin tuotteista samaista kissaa verrokiksi.

Kiitos, kun kävit kurkistamassa. 


Lisäystä: Ja pah! Kesti miltei kaksi tuntia, että sain koko blogin ylipäätään lisättyä koko blogilistaan. Tokihan en tunnusta, että vika on minussa.  Ja nimikin alkoi jo näyttää siltä, etteikö käsitöitä voisi tehdä ilman terapeuttista otetta. No olkoon, ehkäpä jokaisella mieluisalla puuhalla kuitenkin on se terapeuttinen vaikutus.