Uuden aikakauden alku

Kuulostaa tietysti tylsältä, mutta minulle tämä on uutta; blogin kirjoittaminen. Tai no ei sekään ihan ennen kokematonta ole, sillä aiemmin olen kyllä opiskeluuni liittyen blogia kirjoittanut, ja nyt aion lisäksi työhöni liittää blogin avulla tapahtuvan toiminnan. Mutta tällainen tärkeiden ja mieluisten asioiden ikuistaminen sähköiseksi sanan helinäksi on ollut mielessä jo pitkään; olisiko ollut vuosi 2006, kun olen ensimmäiset käsityöaiheiset blogit löytänyt (voin jossain vaiheessa tehdä postauksen siitä, mitä blogeja olen sivusta seurannut kaikki nämä vuodet), mutta nyt vasta oma toimintani ulottui sille asteelle,että sain blogin perustettua.

Mitä sitten teen? No melkeinpä mitä tahansa käsitöitä. Sukat ja lapaset ovat mieluisimpia, mutta kyllä ompelukin silloin tällöin kiinnostaa lopputuloksesta huolimatta. Apinoin, luon itse, muuntelen; ihan kuten jokainen käsityön harrastaja. Mutta: koska suutarin lapsellakaan ei ole kenkiä, myös omat lapseni ja itse kuljen useimmiten jonkun muun tekemissä sukissa.

Teenkö mitään muuta? No teen. Luen blogeja PÄIVITTÄIN, toimin lasteni hovikuskina, yritän harrastaa riittävän määrän terveysliikuntaa sekä muita elämän terveellisyyksiä, käyn töissä, olen itseni mielestä loistava valokuvaaja. Ja vaimo.

Paljon mahtuu elämään. Mutta käsitöille on aina liian vähän aikaa. 

Virkattu kisu esimerkiksi on häikäilemätön apinointi. Ystäväni oli taannoin ostanut suomalaisen klassikkotekstiilialan tekemän kissan hyllynsä somisteeksi ja uhosin tekeväni täsmälleen samanlaisen. En vain valitettavasti löytänyt tämän M-kirjaimella alkavan konsernin tuotteista samaista kissaa verrokiksi.

Kiitos, kun kävit kurkistamassa. 


Lisäystä: Ja pah! Kesti miltei kaksi tuntia, että sain koko blogin ylipäätään lisättyä koko blogilistaan. Tokihan en tunnusta, että vika on minussa.  Ja nimikin alkoi jo näyttää siltä, etteikö käsitöitä voisi tehdä ilman terapeuttista otetta. No olkoon, ehkäpä jokaisella mieluisalla puuhalla kuitenkin on se terapeuttinen vaikutus.