Blue Miami

Männävuonna ostin Novitan Miamia monta monituista kerää vailla tarkoitusta ja päämäärää. Mutta pakkohan se oli, kun halvalla sai... Suunnittelin ja suunnittelin, eikä värille ja langalle koskaan syntynytkään sopivaa pintaa, joka olisi sopinut myös minulle. Ja loppujen lopuksi tulinkin siihen tulokseen, ettei vaaleansininen sovi edes minulle. Tyttölapselle olin tehnyt pari vuotta aiemmin vaaleansinisen Pöllö -neuletakin, ja hän on muutenkin jo mielestään kasvanut vaaleansinisestä ulos...

Jokin aika sitten näin jossain lehdessä Luhtan lanseeraaman pipomallin luistelumaajoukkueelle suunnattuna. Kuvio oli kaunis, mutta enpä saanutkaan sitä toteutettua tämän langan kanssa. Virkattu pipo täytyi saada, joten yritystä ja erehdystä tuli sen parin vuorokauden verran, ennen kuin saavutin yhteyden näköaistimuksen, virkkausjäljen ja lopputuloksen kanssa.

Pylväitä erikokoisissa ryhmissä oli suhteellisen nopeaa tehtävää, ja pipoja onkin syntynyt jo kaksi kappaletta, ja toinen on saanut parikseen lapasetkin. Lankaa on jäljellä vielä 2 kerää ja purkuparkanöttönen, joten tuurilla saan vielä yhden tupsun ja lapaset tehtyä.

Reikäistähän virkattu jälki useimmiten on, joten ajattelin ommella pipon ja lapasten sisälle vuorin trikoosta, jota sattumoisin on juuri vaaleansinisenä kaapissa. Vuorin kanssa niistä tulee varmasti monikäyttöisemmät, kuin pelkkä lämpimien kevätsäiden mukatuulensuoja.

Valon määrä luonnossa ja sisällä on jo huikea. Kevät saa minun puolesta tulla vaikka vähän etuajassakin, ei haittaisi yhtään!