On se jännä juttu, että mitä keväämmäksi ja kesemmäksi mennään, sitä enemmän sukkaa syntyy. Toisaalta villasukka on hyvä myös kesällä, sillä Suomen kesässä se lämmittää, mutta myös niinä harvoina lämpiminä päivinä se voi jopa viilentää sekä siirtää kosteutta pois. Toinen juttu onkin se, että sukat harvoin ovat puhdasta villaa, sillä ainakaan minä en ole vielä löytänyt sellaista villalankaa, joka ei kuluisi puhki heti.
Näistä sukista täytyi tulla lahjus eräälle kollegalleni antaessaan ohjausta minulle suorittaessani opetusharjoittelua. Kuviot on tehty ihan vain päästä sitä mukaan, kun sukka on edistynyt (eivät tosin ole minun keksimiäni kuvioita, vaan varmasti seasta löytyy jokaiselle jokin tuttu neulottu kuvio). Varpaista on lähdetty tekemään ja molempia sukkia tehty omilla puikoillaan, sillä jämälankaprojektiksi tunnustautui tämäkin työ. No eipä menneet lahjuksiksi, vaan päätynevät pienempään jalkaan johonkin päin maailmaa. Tuli meinaan kuvioiden vuoksi liian tiukka nilkan kohta ja ehkäpä myös lahjuksen alkuperäiselle saajalle liian lyhyt jalkateräkin. Eli uutta palkkiota miettimään...
No tässäpä on todellisuudessa paljon raikkaamman näköiset sukat kuin kuva antaakaan ymmärtää. Nähtävästi on vielä sinistä hetkeä ulkona olemassa, jonka vain kamera tallentaa. Tai sitten valotus ei vain ollut taaskaan hallussani... No yhtä kaikki; harmaata Nallea ja jotain pätkistä, jonka vyöte on hukassa. 2+2 -raidoilla ja ranskiskantapää. Sileää neulottuna alun pikku 1o1n -resoria lukuunottamatta nauhakavennuksella. Eli tv-neule. Sukkien koko on sellainen reilun kokoinen naisen jalka.
No sitten väriä, josta tykkään kovasti, mutta tästäkään kuvasta ei kyllä valitettavasti teille välity kuin hieman ankean värinen huonosti valottunut kuva siniraitaisista sukista. Todellisuudessa tässä on mustaa TicoTicoa ja ihanaa violetin eri sävyjä sisältävää (muistaakseni) Fabelia. Siliätä neuletta tämäkin, ja muutenkin samanlaiset kuin edelliset harmaan sävyiset. Ja normikokoiseen aikuisen naisen jalkaan.
No katoppa: raitasukat! Raitojen tekeminen sukkiin on niin mieluista! Aivotonta ja luovaa yhtäaikaa. Vain mielikuvitus on rajana värien sommittelussa. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta siltu raitasukkia tulee pidettyä. Tässäkin parissa mustaa TicoTicoa ja sini-oranssi -sävyistä Fabelia. Poikkeuksena edellisiin raitaisiin näissä on 1o1n -varressa ja jalkaterän päällä. Menee jalkaan kokoa 36-38, ja mielestäni sopii varsin hyvin niin naisen jalkaan, mutta myös vaikkapa teinipojan (minkäs kokoiset jalat teinipojilla onkaan, eivät taida ollakaan 36-38???). Ei niin hempeät värit.
Vielä yhdet... Kettusukat, jotka ovat nyt niin muodikkaat. Tai no ainakin kiva tehdä. Värit taas pielessä. Eli todellisessa elämässä nämä ovat kirkkaan keltaiset (Nallea), joissa on verenpunaisella Nallella tehdyt ketut mustine silmineen. Menee luultavimmin 24-26 -kokoiseen jalkaan, sillä ainakaan oman poikalapsosen jalkaan (koko 28) nämä eivät mahtuneet sitten millään.
Tämän postauksen, ja erityisesti kuvien perusteella harkitsen joko a) kuvankäsittelyohjelman tiheämpää käyttöä värien kirkastamiseksi, b) valotuksen tarkistamista yhä uudelleen, c) valokuvaajan palkkaamista ja itse kuvaamisen lopettamista. Todellisuudessa elämä kameran kanssa on toisaalta koukuttavaa, mutta toisaalta myös turhauttavaa. Koukuttavaa siinä on tietysti se, että uusia oivalluksia tulee jatkuvasti ja aikaa kameran takana saisi kulumaan paljon. Turhautumista ainakin itselleni vielä tuottaa se, että paljon hyviä tilaisuuksia menee ohi, kun asetukset eivät olleetkaan kohdillaan, ja otoksista tulee joko täysin suttuja ja ihan pimeitä. Lisäksi vaarana on se, että maailmaa katselee linssin läpi yhä useammin, mutta haittaakse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti